Tyttäremme syntymästä tulee tässä kuussa kuluneeksi jo 5 kuukautta! Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluukaan.. Tavallaan haikeaa ajatella, että ennemmin kuin huomaankaan on pieni vauvani jo iso tyttö, taapero, eikä vauva.. No onneksi taapero vaiheeseen on vielä aikaa.
Kuluneiden kuukausien aikana olen paljon pohtinut sekä itseäni, että miestäni vanhempana ja sitä kuinka olemme vanhempina kasvaneet. On ollut hellyttävää huomata miten muutamassa kuukaudessa vauva on kiintynyt meihin täydellisesti<3 Nyt ajattelinkin hieman avata, kuinka kuluneet kuukaudet ovat sujuneet neiti A:n kanssa.
Muistan kuinka raskaana ollessa jännitin hirveästi tulevia öitä etukäteen. Pelkäsin, ettei meistä kumpikaan nukkuisi enää kunnon yöunia moniin kuukausiin. Sairaalassa ollessamme neiti söi kovin huonosti ja ajatus kotiin lähtemisestä samaan aikaan houkutteli ja ahdisti.. Entä jos vauva ei syö kotonakaan kunnolla ja paino putoaa entisestään..
Onnekseni molemmat pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi :) Alkuun nukuimme yöt muutaman tunnin pätkissä, kun syötimme neitiä yhdessä. Positiivista neidin yösyötöissä oli jo heti alkuvaiheista lähtien se, että hän sammui aina kuin saunalyhty syötyään ja me vanhemmatkin saatiin jatkaa unia ;) Noin kolmen kuukauden iässä neiti alkoi nukkua jo kokonaisia öitä, heräten aamulla vasta kahdeksan-yhdeksän maissa syömään. Päiväunetkin ovat maistuneet neidille yllättävän hyvin<3 Alkuun neiti nukkui lähes koko ajan, mutta parin kuukauden jälkeen valveillaolo aika alkoi pidentyä ja nykyisin hän nukkuu päivisin yhdet kolmen-neljän tunnin päiväunet lasitetulla terassilla ja ottaa lyhyitä torkkuja pitkin iltaa.
Syöminen alkoi sujumaan heti saman tien kun kotiuduimme sairaalasta. Ehkä neitikään ei viihtynyt sairaalan harmaissa ;) Aika pian huomasimme, että rinnalla olo ei ollut lainkaan neidin juttu ja siirryimme kokonaan korvikemaitoon. Se oli kyllä yksi parhaista päätöksistämme, vaikka alkuun olinkin hieman pettynyt. Pulloruokinnan ansiosta olen päässyt helpommin käväisemään omissa menoissa, viikonloppuisin mieheni on välillä antanut minun nukkua ja syöttänyt aamulla neidin itse. Kaupungilla ja reissuissakaan en ole kokenut korvikeruokintaa millään tavoin vaikeaksi. Yhtä lailla maidot kulkee aina mukana ;) Parin viikon ajan ollaan tutustuttu nyt kiinteiden maailmaan, maistellen muun muassa porkkanaa ja mangoa ;) Se on kyllä ollut melko sottaista touhua, pakko myöntää ;D Innolla odotan sitä vaihetta kun hän istuu syömässä saman pöydän ääressä meidän kanssa ;D Saattaa Veeti keräillä hieman lisää elopainoa, kun imuroi neidin pudottamia "herkkupaloja" lattioilta :D
Lähes joka paikassa on tullut kommenttia siitä kuinka ihanan helppo ja rauhallinen vauva meillä on ja että olemme päässeet niin helpolla. Puuta samaan aikaan koputtaen on pakko myöntää, että neiti on kyllä ollut yllättävän kiltti ja helppo tapaus. Huvin vuoksi hän ei ole kiukutellut ja oikeastaan vain nälkäisenä on tullut aina harmitus :D Viime aikoina ollaan monesti ihmetelty neidin iltakiukkuamista ja lohdutettu sylissä pitäen, leluilla viihdyttäen, tuttia antaen, mutta tuloksetta. Jokainen kiukku on selittynyt aina nälällä, vaikka edellisestä syönnistä ei olisikaan kulunut edes paria tuntia.. Ilmeisesti joku tankkausvaihe käynnissä iltasella ;)
Vauvauintia ollaan useampaan otteeseen mietitty, mutta vielä ei olla sinne ilmoittauduttu. Neiti ei oikein ole koskaan nauttinut kylvystä tai edes suihkusta, niin jotenkin mietityttää, nauttisiko edes vauvauinnista kun vedessä siinäkin ollaan.. Muskariakaan emme ole vielä aloittaneet. Oikeastaan arkipäivämme ovat toistaiseksi olleet vielä kovin yksitoikkoisia. Satunnaisia vaunulenkkejä lukuunottamatta päivämme ovat kuluneet kotosalla, ainoana viihdykkeenä vain lelut ja leikkimatto. sekä suht usein kylässä piipahtava pappa (isäni<3). Välillä poden yksitoikkoisista päivistä huonoa omaatuntoa.. Ehkä pikku hiljaa pitäisi alkaa mennä neidin kanssa enemmän paikasta toiseen..
Syntymästään saakka neiti on nukkunut meidän välissä joka ikinen yö<3 Raskaana ollessani olin täysin varma siitä, että neiti alkaa nukkua öitään omassa huoneessa jo muutaman viikon ikäisenä ;) Myöhemmin päätettiin, että pinnasänky tuotaisiin meidän huoneeseen ja siirrettäisiin neiti edes omaan sänkyyn.. No pinnasänky on edelleen neidin huoneessa ja luultavasti se ei meidän makuuhuoneeseen koskaan siirrykään, vaan neiti siirtyy aikanaan suoraan omaan huoneeseen. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Ei vain millään ole kummallakaan sydäntä siirtää neitiä omaan huoneeseen<3
Yhteenvetona siis, äitiys on opettanut itselleni paljon<3 Lapsen tulon myötä monet aiemmin tehdyt mielipiteet ja päätökset ovat vaihtuneet. On myös ollut ihana huomata kuinka korvaamaton voikaan olla toiselle, niin pienelle<3 Parhautta on vaan ollut olla joka päivä läsnä tyttäremme elämässä<3 Kokea ensi hymyt ja naurut, jokeltelut, käsien löytymiset ja sen mukanaan tuomat ilot ja surut ;) Kädet kun tuppaavat mennä aina suuhun ja niin syvälle, että seuraavaksi pesukone jo pyörittää happaman maidon hajuisia bodyja sekä omia vaatteita puhtaiksi :D Päivääkään en silti vaihtaisi pois<3 Tämä on tätä elämää vauvakuplassa ja sitä on nyt parhautta olla todistamassa<3
<3